20.12.2011 · Mil-li-nen
Tonttulaisten matka kohti joulun hiljaisuutta. Kulkemalla pikkujouluruudun kautta.
Hyvin lumettomana, mutta sitäkin märempänä joulukuun päivänä numero kymmenen kuului Turun kaupungista kummia. Paikalliset torimyyjät kuiskuttelivat, että torin poikki oli viuhahdellut monennäköistä tonttua kapsakkejään kantaen. Kun ohimarssille ei meinannut tulla loppua, rohkaistui himmelimyyjä kysäisemään seurueen ainoan miestontun kohdalla, minne värikäs sakki oli matkalla. Tonttu naurahti ja vastasi. ”Sivupersoona se tänään juhlii pikkujoulujaan. Tontut hiihtää hotelliin vaihtamaan mekkoa ylleen ja kimallusta päälleen.”
Yksikään tonttulainen ei suinkaan vaihtanut mekkoa päälleen yksin! Hotellin käytävillä oli villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen. Oli korvia, tassuja kun tonttulaiset kiiruhtivat kilpaa huoneesta toiseen lainaamaan milloin mitäkin tykötarvetta. Käytävällä ei nähty juoksentelemassa joukon miesvahvistusta – olisiko jäänyt suustaan kiinni torimyyjien kanssa – arveltiin.
Vähän kilpajuoksuksihan se meni, mutta lopulta kaikki tontut töröttivät aulassa lähtövalmiina salaiselle Turun tutkimusmatkalle.
Ääääh ei kuulunut tonttujen suista – vaan aah, kun he saapuivat ensimmäiseen etappiinsa. Aah millainen vanhahtava viinikellari maan alla! Turun tonttujen esitellessä illan ohjelmaa ja alkumaljojen kilistessä todettiin pikkujoulut alkaneeksi.
Älyvapaata naurua meille saapui tarjoilemaan improryhmä 4Ruuhka. Heidän esittäessään gregoriaanista kirkkolaulantaa mahtipontisesti, mutta todella häkeltyneen näköisinä “Tulkki ei saanut, tulkki ei saanut —– voisitko sormittaa uudelleen. Tulkki ei saanut. tulkki ei saanut —- voisitko sormittaa uudelleen” Tontut ymmärsivät, että jos ei sormituksesta saa, niin on keksittävä jokin parempi tapa ilmaista asia.
Jo joutui armas aika. Niin oli tonttujenkin aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Ylitimme Aurajoen ja saavuimme ravintola Pinellaan ruokailemaan. Sellaisia herkkuja kauniisti aseteltuina eivät olleet pikkutontut koskaan saaneet maistella. Pöydissä supistiin, että joulumuorin kattauksissa on parantamisen varaa.
Odottamatta Turun vastuullisin tonttu lausui runon. Sitten lahjoimme isotontun kaikkien tonttujen voimin. Osansa sai myös puolen vuoden tonttu Meri, joka sai lahjakseen lumikengät, joilla nähtävästi tänä vuonna kävely onnistuu vain kehäkolmosen ulkopuolella.
Ulkona ei ollut mukava viettää aikaa, kun taivaalta satoi tiskirättejä, joten tonttulaisten matka päätyi kampaamoparturin tiloihin, joihin heidän ihmetyksekseen oli pystytetty drinkkibaari (kyllä, baarimikoilla varustettuna) sekä jo niin monissa tonttujen juhlissa juhlien ykköseksi kohonnut karaoke!
Laulantaa ennen meille saapui kyläilemään joulupukki, joka jakoi kaikille tontuille S-kirjaimella alkavan lahjan. Tästä alkoi tonttujen perinne, jossa ensi vuonna muistetaan tonttutovereita I-kirjaimella alkavalla pikkupaketilla – aina tonttufirman kaikki kirjaimet kuluttaen. Tonttuja jo hieman jännitti, kuinka sujuu kaksi 0-vuotta peräkkäin – loppuuko mielikuvitus? Onneksi tontuilla on vuosia aikaa miettiä.
Uskaltautuivatpa karaokeen ensikertalaisetkin ja riemukas puheensorina täytti tilan. Naurun ja ilon siivin tonttuset siirtyivät yökerhoon, jossa tonttutossuilla laitettiin jaloilla koreasti ja tossut lensivät välillä aivan kattoon asti. Vhihiiiiiii kun meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Aamulla torilla taas kävi supatus, kun tonttujoukko siirtyi juna-aseman suuntaan. Himmelimyyjä hämmästeli, kun tontuilla oli samat nyssäkät matkassaan sekä uusiakin lahjoja ja kantamuksia. Heillä oli nauravaiset silmät ja selkeästi eilisiä iloisia muistoja rinnassaan – mutta kovin hiljaisesti joukkio vaelsi. Tontut olivat riemullisten pikkujoulujen jälkeen jo rauhoittuneet joulun odotukseen.
Rauhaisaa ja HYVÄÄ JOULUA!
