22.11.2011 · Matti Huhta
Virhe!
Mokailu tulkin työssä tarkoittaa niin naurunremakoita kuin ankaraa itsekritiikkiä. Palautteen antamisen perinne alalla on ohutta. Risujen saaminen asiakkaalta otetaan usein turhan vakavasti. Olisikohan petrattavaa molemmin puolin?
”Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumaan”, julisti Kansallisen epäonnistumisen päivän manifesti 13.10.2011. Hankkeen takana on mm. elinkeinoelämän järjestöjä, yliopistoja sekä yrityksiä. Sanomana on korostaa epäonnistumista oppimiskokemuksena ja jopa menestyksen edellytyksenä.
Miltä mokat ja niiden tuomat paineet näyttävät viittomakielen tulkin työssä? Sivupersoonan tulkit Katja Turunen ja Kirsi Mäki antautuivat pohtimaan omaa ja alansa suhdetta virheisiin.
Virheetöntä tulkkausta ei ole
Harva suomalainen viittomakielen tulkki on teknisesti epävarma – tulkkaus on pääsääntöisesti taitavaa ja laadukasta. Naisvaltaisella alalla on paljon perfektionisteja. Kirsi on huomannut, että osa asiakkaista osaa nauraa mokille, osa on tiukkana.
- Jos tulee puhtaasti poisjättöjä, sen lukee kyllä mokaksi.
Tulkkiparin mokat on huomaavinaan tarkemmin kuin omansa.
Katja näkee, että kyse ei ole vain tulkkaustaidosta vaan sosiaalisista taidoista, asiakaspalvelusta ja viime kädessä henkilökemioista. Jännitys-moka-ahdistus on noidankehä, joka tuottaa lisää virheitä. Usein myös asiakkaat jännittävät tilanteita.
Pelko on henkilökemiapelkoa.
- Mokan kyllä huomaa kun sen päästää käsistään tai suusta. Jos ei itse huomaa niin tulkkipari huomaa. Tai sitten asiakas! Joskus myös oikea toiminta aiheuttaa negatiivista palautetta. Huonona päivänä vikaa on kaikessa. Sanastossa, vaatetuksessa…
Mokista otetaan toki opiksi. Selkeitä teknisiä virheitä ei välttämättä tule toistettua. Oppia on sekin, tiettyä asiakasta opastaa seuraavalla kerralla juuri hänelle parhaalla tavalla.
Eettinen painolasti
Tulkkauksen eettiset säännöt ovat tulkille tärkeä ohjenuora, mutta ne asettavat myös paineita. Eettisistä säännöistä puhuminen voi olla huonoimmillaan opiskelijoiden pelottelua tai oman työnsä jalustalle nostamista.
- Opiskeluaikoina eettisten ohjeiden rooli korostuu ehkä liikaa. Nyt niihin osaa suhtautua rennommin. Muutamaa kohtaa voisi myös päivittää, Kirsi pohtii.
Palaute = reklamaatio?
Kun Suomessa puhutaan palautteesta, kyse on negatiivisesta palautteesta – jos ei erikseen mainita! Positiivinen palaute on tyypillisesti yhden rivin mittainen, korjaava palaute voi olla pitkäkin selostus.
Rakentava ilmaisutapa on vaikea, tälläkin alalla. Palaute tulee sähköpostimuodossa ja tulkkivälityksen kautta. Tulkin mielessä sen saaminen tarkoittaa helposti isoa mokaa. Katja peräänkuuluttaa työhön läpinäkyvyyttä.
Palautteen antamisen kulttuuria ei juuri ole.
Olisi hyvä jos jonkinlainen palaute kuuluisi toimeksiantoon aina. Toki tulkkauksen päätteeksi sanotaan lähes aina kiitos ja usein se myös tarkoittaa kiitos.
- Palautteen pitäisi olla arkipäiväinen asia. Sehän on usein pikemminkin mielipide kuin reklamaatio. Pikkuasiastakin voisi sanoa, niin hyvästä kuin huonosta. Tämä voisi madaltaa kynnystä puolin ja toisin, Kirsi miettii.
Maailma ei kaadukaan
Piirit ovat pienet. Tulkin huolena voi olla, mitä asiakas tai kollega kertoo eteenpäin. Toisaalta pahin mitä voi tapahtua ei useinkaan ole mitään kovin kauheaa. Tavallisesti se tarkoittaa sitä, ettei asia etene. Julkinen häpeä taitaa olla peloista pahin.
Kirsin kokemuksen mukaan tulkit ovat melko itsekriittisiä ja perfektionisteja virheet jäävät harmittamaan. Lääkkeeksi itsesyytöksiin Kirsi on viime aikoina kokeillut henkikohtaista ”maailma-ei-kaadu-kampanjaa”. Entä sitten positiivinen palaute – kyllä kai se piristää?
- Todellakin piristää! Se kantaa pitkälle.
Hyvin mennyt tulkkaustilanne on myös palkitseva sinänsä.
- Hetken voi olla tosi iloinen. Huomenna sitten onkin taas maailman paskin tulkki, Katja nauraa.
Rohkeiden ammatti
Tulkit tunnetaan energisinä, iloisina ja ulospäin suuntautuneina. Työ on luonteeltaan sosiaalista eikä sen tulos ole mitattavaa tai käsin kosketeltavaa. Niinpä tulkin on helppo mieltää palautteen kohteeksi oma persoonansa.
- Tulkeilla on paljon huonoa itsetuntoa. Kavereista moni harrastaa välillä itseruoskintaa ja itkee huonouttaan. Mutta miksi kenenkään virheet olisi sen kummempia kuin toisen, Katja kysyy.
Kirsi korostaa asennetta. Sillä voi myös peittää osaamattomuuttaan vaikean aihepiirin parissa. Hyvä tulkkaus ei ole pelkkä tekninen suoritus.
Tulkkaus vaatii aina rohkeutta! Ilman sitä ei pärjää tällä alalla.
Monelle tulkille olisi varmasti myös apua näkymättömästä essusta, jollaisesta Katjalle on kerrottu. Esiliina kerää roiskeet työpäivän aikana. Töiden jälkeen sen voi pyyhkiä, riisua ja ripustaa naulaan.
Teksti: Matti Huhta
PS. Olen copywriter, tietokirjailija, muusikko ja Sivupersoonan entinen naapuri. Teen tulkeille ja muille alan tyypeille kiperiä kysymyksiä maallikon näkökulmasta ja kirjoitan havainnoistani kuukausittain Sipen blogiin.
Ups… tulkkausmokia!
- Keskisormen näyttö asiakkaalle
- Asiakkaan ohjaaminen päin oksaa tai ovea
- Dinoraurus = Lasarus
- Palvella = hässiä
- Pasilasta = Pasi-lasta
- Paprika = kivekset
- Maku = uloste
Millaisia mokia sinulle on sattunut?
Millaista palautetta olet saanut tulkkauksesta ja miten suhtauduit siihen?
Miten palautteen antamisen kulttuuria voisi kehittää sekä tulkkien että asiakkaiden eduksi?
Kerro oma näkemyksesi – vääriä vastauksia ei ole!
